Ketterät jalat, nauravat silmät

No viime viikolla saimme ainakin nauttia ulkoilmasta. Kaikki viikon liikkumiset tapahtuivat nimittäin ulkona reippaasti kävellen.

Viime tekstissä kirjoitin syksyn armottomuudesta. Silloin tarkoitin lähinnä sadeviikkojen tuomaa pimeyttä ja... no armottomuutta. Viime viikolla saimme kokea luonnon voiman, kun pieni myrsky kävi muistuttamassa meidän paikkaamme luonnossa. Sitä tuntee itsensä todella pieneksi ja voimattomaksi tällaisen voiman edessä. Onneksi olimme sen verran onnekkaita, että saimme tehtyä kävelyt auringon paisteessa.

Kävelyvauhti meillä on kasvanut, varsinkin jos verrataan ensimmäisiin kävelyihin. Matkaakin alkaa olemaan jo enemmän sekä ylämäkiä ollaan koitettu lisätä mukaan enemmän. Juoksua ei vielä tässä vaiheessa aloiteta, vaan odotellaan vielä hetki että saadaan kuntoa hieman hiottua. Kävelystä juoksuun siirryttäessä valtaosa kuntoilijoista tekeekin sen virheen, että aloittaa liian rajusti. Yleensä malttamattomuus on se asia, joka tulee ensimmäisenä vastaan. Olisihan se mukava jos kaiken saisi heti kerralla, mutta toisaalta kovan työn lopputulosta arvostaa enemmän, tai ainakin minä arvostan. Tämäkin asia heijastuu arkielämässä joka puolella, aivan niin kuin asenne, josta kirjoitinkin edellisessä tekstissä. Aina voi tietysti huijata, mutta ketä sitten todellisuudessa huijataan ja minkä takia? Painon pudottajille tämä on varmasti tuttua... Minun neuvoni on, että pidät nämä kysymykset aina mielessäsi jos meinaat lipsua.

Oikean tien valitseminen

Jokainen on varmasti kuullut sanottavan: "Ei ole oikotietä onneen". Tämäkin on tavallaan totta, hieman riippuu siitä mistä/kenen näkökulmasta katsotaan. Ne, joilla maltti ei riitä, on yleensä taipumusta etsiä "oikotietä" valitettavan usein, mutta toisinaan sekin on paikallaan. Vanhempien aikuisten kohdalla tämä ei heijastu niin negatiivisesti elämässä kuin mitä nuorilla, varsinkin niillä jotka ovat erityisen kiinnostuneita kuntosalitreenaamisesta. Helpon tien etsiminen ja varsinkin sen löytäminen voi monen kohdalla koitua hyvinkin kohtalokkaaksi. Ihmisellä kun on taipumusta ymmärtää/todeta virheet vasta, kun takaisin ei voi enää kääntyä tai kun on liian myöhäistä. Elämän tiettyjen asioiden arvoa tai merkitystä ei välttämättä huomaa/tunne, ennen kuin sen menettää. Jokainen joutuu tämän joskus väistämättä kokemaan, sillä se on ja sen kuuluu olla osa elämää. Ihminen kasvaa henkisesti... viisaammaksi kuten joku voisi toisin sanoa. Elämää ei kuitenkaan tarvitse eikä kannata pelätä, sillä joidenkin asioiden vain täytyy tapahtua, jotta pystyisit kohtaamaan ne ja jatkamaan entistä vahvempana.

Se miten itse kukin onnensa määrittelee ja kuinka sinne tiensä rakentaa on jokaisen oma asia.

Syksyn uusia tuulia haistelemaan

Ensimmäinen viikko on takana ja hyvältä tuntuu! Viimeksi loppukeväällä kävimme kuntoilemassa, joten kesätauon jälkeen on hyvä aloitella rauhallisemmin. Viikon ohjelmaan kuului kuntosalitreeniä sekä kävelyä syksyn auringossa.

Synkät sadeviikot ehtivät jo muistuttamaan oikein hyvin syksyn armottomuuden. Auringon tultaessa esiin, tiesi jälleen mistä elämästä on kyse: "Nauti pienistä asioista." sanoi hyvin eräs hieronta-asiakkaani. Keskustelu alkoi treenipainotteisesti, mutta loppujen lopuksi päädyimme puhumaan elämästä ja elämisestä yleensäkin. On totta, että valitettavan moni odottaa sitä yhtä suurta asiaa, joka ei välttämättä koskaan tule. Nauttimalla pienistä asioista elämä maistuu huomattavasti paremmalta. Minulle yksi elämän pienistä iloista on ollut se, kun pääsen ryhmäni kanssa kuntoilemaan. Hymy tulee heti kasvoilleni kun näen ryhmäni odottamassa minua kuntosalilla. Tosin Ruskalaisten näkökulmasta iloisesti hymyilevä ohjaaja ei tiedä kovin hyvää... Ne jotka ovat olleet ohjauksessani kahvakuulassa tietävät varmasti mitä tarkoitan. 

Vaikka kesä menikin levätessä, niin oli mukava huomata että peruskuntoa oli vielä jäljellä. Treeneissä Ruskalaiset jaksoivat yllättävänkin hyvin, paremmassa kunnossa kuitenkin ollaan kuin mitä aivan alussa kun aloiteltiin kuntoilu. Tärkeintä tässä on se, että vaikka kunto onkin hieman laskenut tauon jälkeen, niin asenne on kuitenkin sama. Olen aina ollut sitä mieltä, että kaikki lähtee asenteesta, teit sitten mitä tahansa. Huonolla asenteella tai asen(noitumisella) ei pääse kovinkaan pitkälle. Jokainen on varmasti tämän huomannut joko kokemalla itse tai pyörittämällä päätänsä seinään hakkaavalle kaverilleen. Hyvän asenteen löytäminen, niin treeneissä kuin missä tahansa muussakin vaatii vähintään sen, että asetat selkeät tavoitteet itsellesi tai vähintäänkin tiedät mitä haluat. Kysy tätä itseltäsi: Kuinka voit tietää, kauaksiko siipesi kantavat, jos et lennä?

Olipas kerrassaan kauniisti muotoiltu kysymys, vaikka itse sanonkin, mutta sanonpahan myös senkin, että  minun lentoni on alkanut eikä alas olla tulossa. Löytäkää ilo ja nautinto pienemmistäkin asioista, se ei välttämättä ole paljoa, mutta se riittää...

Taivaalla nähdään ;)

Mikä, kuka, ketkä?

Ruska-ryhmäni koostuu tavallisista kuntoharrastajista, eli ihmisistä jotka harrastavat liikuntaa omaksi ilokseen. Ryhmässä on ollut vuosien varrella valmennettavia kolmesta kuuteen. Olen aina mieltynyt pieniin ryhmiin, koska kuitenkin vaikka tehdäänkin ryhmässä, niin silti jokainen saa henkilökohtaista ohjeistusta/valmennusta. Tämä tarkoittaa siis pieniä eroavaisuuksia treeneissä ja ruokavalioissa.

Ryhmässä jokaisella voi olla ne omat henkilökohtaiset tavoitteet. Oli se sitten painon pudotus, lihasmassan kasvatus, peruskunnon parantaminen tai muuten vain mukana roikkuminen.

Ryhmässä tekemisen etuna on, että kaikki puhaltavat yhteen hiileen tavoitteistaan riippumatta. Muista ryhmäläisistä saa lisää energiaa ja motivaatiota. Ryhmässä et myöskään koskaan ole yksin, vaan kaikki vastoinkäymiset voidaan jakaa, jolloin taakka helpottuu.

Valmentajana olen aina tuntenut olevani vastuussa valmennettavistani, joten soittelen usein heille ja kyselen kuinka on mennyt.  Enkä puhu nyt pelkästään treenaamisesta tai ruokavalioista, vaan yleensäkin.

Jos tunnet vähänkään että olet hukannut kipinäsi liikuntaan, tai olet kyllästynyt omaan peilikuvaasi, niin tule rohkeasti mukaan valmennukseeni, yksin tai ryhmässä!